Treenien näkökulmasta pientä elpymistä edellisvuoteen oli nähtävissä, mutta kisapuoli jäi käytännössä kokonaan pois. Pari koiratanssikisaa, pari agistarttia. That's it. Koulutuksiin osallistuttiin, jos itse järjestettiin tai johonkin oman seuran koulutukseen. Muistaakseni. Ei muuta. Kehitystä ei liiemmin voi sanoa tapahtuneen missään lajissa tai arjessa muutenkaan sen suuremmin. Eleltiin elämää eteenpäin, lenkkeiltiin, muutettiin ja oltiin vain. Tavoitteitakin ehkä oli, mutta ei niitäkään tavoiteltu. Hullu koiravuosi!
Mutta ehkä tuollaisia hulluja aikoja kaivataan, että voidaan nousta aina vain isommalla kohinalla takaisin kaikkiin kehiin uudeksi vuodeksi. Tässä heti ensimmäisenä päivänä jo puolet kevään kalenterista on täynnä, suunnitelmia on paljon, unelmia vielä enemmän ja ihan oikeita treenitavoitteitakin. Aloitetaan muuten treenaaminen tänään.
Asetetaanko tavoitteita vuodelle 2016? Ihan niin kuin ennen vanhaan?
Kyllä.
Elviiran tavoite numero yksi tälle vuodelle on saada käännettyä huonosta pahemman kautta kamalan pahaksi mennyttä koira-ahdistusta. Vaikka vieressä, lähellä, kaukana tai näkymättömissä (tai pahimmassa tapauksessa jäljellä pelkkä haju) olisi jopa Elviiralle tuttu koira, vieraista nyt puhumattakaan, se ottaa agilitykenttää lukuunottamatta niin paljon häiriötä muista, ettei kykene töihin. Varsinkin jos vaaditaan vähän enemmän, vähän pidempää, vähän parempaa tai muuten aivokapasiteettia kuormittavaa suoritusta sitten rallyssa, koiratanssissa tai tokossa. Elviiralla on 360 asteen huomiointikykynsä säädetty maksimiteholle, että se kuulee, näkee ja aistii KAIKEN. Ja jos se kuulee, näkee, aistii tai vaikka vain kuvittelee koiran, tulee sen prioriteetiksi numero yksi ajaa tämä koira(n kuvitelma) pois. Eihän se päälle käy, mutta sanotaanko näin, että neljännen kerran kun saman koiratanssiohjelman aikana Elviira lähtee samassa hankalassa kohdassa ohjelmaa hyökkäämään kohti kehän vasenta etunurkkaa ajaakseen sieltä kerran koiran ja kolme muuta kertaa kuvitelman pois, ei paljon naurata.
Tämähän on tuttu ongelma ja murhe entuudestaan, mutta kuten sanottu, pahasta kammottavaan tilanteeseen valuttuamme emme voi jatkaa harrastusten ja kisojen parissa ennen kuin saamme tähän apuja ja ennen kaikkea treeniä.
Agilityn parissa aletaan kunnostautua kisakuntoon, niin saadaan oikeasti niitä starttejakin (kroppaa kuunnellen) alle meidän pitkän tähtäimen agitavoitteen, sen yhden nollan saavuttamiseksi kolmosissa. Kolmevitosen rimat ovat edelleen kuumakallen akilleen kantapää.
Tokossa kerätään rohkeutta korkata uusien sääntöjen kokeet ja koiratanssissa rakennetaan uusia liikkeitä ja esitystä AVO-luokkaan!
Korkattiin koiratanssissa viralliset kisat viime vuoden puolella (ja saatiin heti kuma). Nyt kun olen todennut haastavaksi saada Venlaa mukaan virallisiin kisoihin, aletaan sittenkin kolmen kuman keräämisen sijasta työstämään AVO-luokan ohjelmaa ja liikkeitä. Päästään ehkä vähän vauhdikkaammin eteenpäin kuin ylläpitämällä tai tekemällä uusia ALO-luokan ohjelmia ja odottelemalla, koska niiden kanssa päästään kisoihin. Eli tavoite kisata ainakini AVOssa tänä vuonna. Jos hyvin käy ja hienosti opitaan, niin mikä jottei nousta voittajaluokkaan!
Rally-tokossa halutaan tänä vuonna aloittaa viikkotreeneissä. Jossain. Vielä ei ole tietoa, mihin voitaisi päästä tai järjestyykö meidän omassa agiseurassa rallykurssi, mutta ehdottomasti halutaan mukaan ja kisakentille tässäkin lajissa. Epävirallisena aikanahan Venla starttasi kaksi ALO-luokan starttia ja sai hyväksyttyjä suorituksia aikaiseksi, joten toiveet startata rallyssa ja kenties jopa nousta AVOon.
Tokoa treenataan todennäköisesti omissa oloissamme, vaikka Venlalla on niin paljon potentiaalia siinä(kin) lajissa, että mieli tekisi päästä siinäkin valmennukseen. Mutta toisaalta yksittäiset koulutukset voisivat olla se meidän juttu omatoimitreenaamisen ohella. En aseta tavoitteeksi tokokoetta, mutta ALO-luokan liikkeiden valmistaminen.
Venlan kanssa tavoitteena päästä myös viikoittaiseen tai harvemmin kokoontuvaan hakuryhmään, että saadaan hiljaisuudessa ollut hakuharrastuskin elvytettyä ensimmäisen kerran uusilla leveysasteilla. Mutta mennään sen harrastuksen suhteen omalla painollaan.
Ja meinasi unohtua! Vuoden ainut tavoite, jota ollaan jo lähdetty työstämään trimmauksella ja siedätyksellä, on näyttelyihin osallistuminen Vennin kanssa. Ykkösasiana saada narttujensiedätystä ja käytös haltuun. Toki tuloksetkin saavat pysytellä mieluummin ERIn puolella ja omakätinen näyttelytrimmaus jatkuu ja harjoittelut sillä saralla. Ei tulostavoitteita.
Aikamoinen vuosi edessä! Sitkeyttä ja onnea kaikille muillekin tavoitteiden parissa painiville, kokonainen vuosi aikaa tehdä töitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti