Liika suunnittelu

Heh. Olin hienosti suunnitellut tämän koiratanssikisatauon. Seuraava kt-kisa on huhtikuun alussa. Tämä aikana ajattelin, että ehditään hienosti käydä Vennin kanssa parit rallykisat ja nousta sinne AVO-luokkaan. Ja vieläpä lähikisoina eli ettei tarvitsisi ajella etelänmatkoille edes niitä varten. Tänä aamuna pakattiin auto, käytiin lenkillä ja tarkistettiin, että kaikki Kannuksen rally-tokokisoja varten olevat kamppeet ovat mukana. Juuri ennen lähtöä mieleeni tuli vielä tarkistaa juoksutilanne ja pam. Venlalla on juoksut. Ei mentykään kisoihin. Eikä muuten mennä niihin toisiinkaan lähikisoihin, sillä juoksut ovat silloin ihan lopuillaan. Etelänmatka tiukalla aikataululla taitaa odottaa sittenkin maaliskuuun lopussa. Tavoitteestahan ei tingitä. Eniten kyllä silti harmittaa huomisen päivän BH-koeyksärin peruuntuminen. Meille tulee vähän kiire.

Nyt onkin siis hyvää aikaa keskittyä kotona aktivointiin eli liikkeiden opetteluun ja muuhun tärkeään, kuten housuissa hallilla agin loppusilauksen tekoon. Näiden lisäksi Vennin juoksujen aikaan myös lenkit on pidettävä piiiiiitkänä. Venni raukka, muutenkin rankkaa ja sitten vielä fyysisesti väsytetään ihan loppuun. Mutta mieluummin otan fyysisesti väsyneen juoksuhuuruissaan olevan koiran kuin henkisesti rasittavan tapauksen. Anytime.

Tänään oli hienoakin hienompi talvipäivä, jonka kunniaksi mittailin itse pihaa ensi kevään aitaustalkoita varten ja likat pelailivat vähän palloa. Toivottavasti huomenna talvikeli jatkuu ja päästään irtivapaalenkille metsään/pellolle. Ven seitsemän metrin liinassa irtivapaana.

Nauttikaa videosta, terrieritoimintaa.

Avoimessa luokassa

Ylöjärvellä Rally-Tassujen koiratanssikisoissa korkattiin sekä Elvin että Venlan kanssa avoin luokka. Elviira HTM:ssä ja Venni freestylessä. Kerrankin oli itselleni mieluisa starttijärjestys, sillä Venla oli luokkansa toinen ja Elviira ensimmäinen. Elvin luokassa oli kolme koiraa, joten ajatus oli tottakai, tule nyt tulos, niin päästään edes palkinnoille ;)

Hallissa oli jostain syystä ihan mielettömästi hajuja. Jengillä oli kaikenmaailman nakit, lihapullat ja märkäruokat, jotka löyhkäsivät omaan nenääni, joten mitä voi Vennin superkirsusta muuta arvatakaan kuin toimintaa täydellä teholla. Plus, että tehokkaassa käytössä olevan hallin matossakin oli ruoanmurunen jos toinenkin. Venla ei saanut aamuruokaa. Virhe numero yksi!

Kehässä tehtiin Vennin kanssa ihan uusi ohjelma, siis niin tuore, että edellisenä iltana käytiin se ensimmäisen kerran läpi a) kokonaan ja b) halliolosuhteissa. Eli ihan rikki, mutta tarkoitus olikin mennä taidontarkistukseen. Tarkistus osoitti sen, että meillä on hyvä musiikki (miksattava vähän omaan korvaan paremmaksi), hyvä teema, hyvä koreografia, hyvät liikkeet eli hyvä kokonaisuus. Minimalistisella treenaamisella plus supernenällä saatiin tänään aikaiseksi töksähtelevä pikku esitys, jossa iso osa liikkeistä epäonnistui varmuuden puuttuessa. Tämän lisäksi Vennin kontakti hajoili moneen otteeseen yhden ohjelman aikana. Ei motivaation puutteesta, vaan nenän vetovoimasta. Mutta heti sen huomaa, kun tehdään jotain vaikeampaa tai mitä ollaan harjoiteltu vähemmän, Ven siirtyy tekemiseen, jonka se osaa parhaiten. Vaikka harvemmin sillä on tullut nähtyä sijaistoimintoja, sillä ollaan tähän (viikkoon) mennessä itseasiassa tehty vain asioita, joita ollaan treenattu eli joita osataan. Positiivista oli kuitenkin se, että Venla tuli mukaan eli osasi myös lopettaa nenänkäytön. Teki monia sille uusia temppuja estradilla ja oli tehdessään innokas ja oma itsensä.

Nyt tiedän, mitä treenata ja nyt onkin hyvin aikaa ennen huhtikuun alun seuraavia kisoja, samassa osoitteessa.

Hiihdeltiin tänään kuuden koirakon FS AVO-luokassa viidennelle sijalle, tuloksella 151. Tuomarien arvostelut (pisteet: tekninen laatu, taiteellinen vaikutelma, kokonaispisteet):


73, 73, 146
Kiva idea, turhan paljon kontaktikatkoksia.

77, 80,157
Iloinen teema ohjelmassa. Muutamia harmillisia kontaktikatkoja ohjelmassa. Pikkasen miettisin sauvan kantoa ettei vahingoita vahingossa koiraa. Innokas koira.

75, 75, 150
Kontaktikatkoja, onnistuneita liikkeitä luokkatasoon hieman vähän. Sopiva, hauska musiikki, johon oli suunniteltu varsin hauska koreografia. Kun se toteutuu kokonaan, näemme varmasti hienon esityksen.

Elviiralla oli tänään HTM-esityksessään alku ja loppu. Myönnän, Elvillä ei ollut ohjelmaa. Ja toki sen huomasi. Mutta se ei ollut tarkoituskaan, että sen olisi pitänyt olla salaisuus. Meillä oli nimittäin tänään kaksi tavoitetta ja ne olivat, että Elvi pysyy kehässä tekemättä huutohyökkäyksiä, eikä paineistu. Käytännössä homma meni niin, että Elvi tuotiin kisapaikalle edellisen luokan palkintojenjaon aikaan. Häkkiin. Edellisen luokan aikaan ulos lenkille. Häkkiin. Edellisen koiran tullessa kehästä, Elvi mukaan ja alle kymmenen toistoa FS-liikkeitä, palkkaa kaikista, pieni parin metrin seuruupätkä kehässä, taas lähtöalueelle palkka. Siitä saatiin lähtölupa, musiikki käytiin heti, kun olimme varpaat kehän puolella ja mars matkaan. Negatiivista oli, että Elvin positiot seilasivat, liikkeiden vaihdot olivat ihan kokonaan hukassa (vaikka ne ovat meillä ns. vakiot) ja Elvi tuijotti haahuilevasti yleisöä ja milloin mitäkin. Positiivista oli, että se ei todella lähtenyt minnekään, periaatteessa teki kaiken vaaditun ja oli lähes rento (häntä heilui) koko esityksen. Joka oli muuten lähes 20 sekuntia jo edellistä pidempi! Saatiin tulos ja kolmospalkinto.

Elvinkin kanssa selvisi, mitä treenataan ja hiotaan AVO-ohjelmaa varten. Seuraavalla kerralla uskallan ehkä jo tehdä ohjelmankin, jos se koira ei lähtisikään. Tänään saavutettiin tavoitteemme.

Sijoitus oli kolmen koirakon HTM AVO-luokassa kolmas, tuloksella 150,33. Tuomarien arvostelut (pisteet: tekninen laatu, taiteellinen vaikutelma, kokonaispisteet):

69, 73, 142
Tempon vaihtelua voisi olla esityksessä. Välissä positio; koira oli vinossa. Jätättämistä ja seilaamista eli paikka ei pysynyt. Koira teki kuitenkin innolla töitä.

77, 79, 156
Teema sopi parille. Vähän kaipasin lisää suuntia tai temmon vaihtelua. Joitakin kontaktikatkoja harmillisesti. Kehää käytetty hyvin.

76, 77, 153
Musiikkia käytetty hyvin, ohjaaja-sotamies voisi olla vähän "ryhdikkäämpi". Koira pysyi mukana, mutta oli vähän haahuilevan näköinen. Positioihin hakeutuminen oli vaikeaa ja tarvitsi paljon ohjausta. Kun kontakti oli ohjaajassa näkyi hienoakin seuraamista.

Ollaan myös saatu nauttia ihan parhaasta lenkkiseurasta. Jos nimittäin jotain Etelä-Pohjanmaalle muuton jälkeen on todella kaivannut, on näitä karvamoppeja ja niiden hyvää vähäkarvaisempaa ihmisystävää. Venlasta oli tullut iso likka ja piti pojille jöötä. Tämän päiväisen nenäepisodin jälkeen epäilen, että saattaa olla tekemässä juoksujakin, mikä selittäisi tuittuilun ja leikkimättömyyden. Mutta kyllä siellä vähän leikkiäkin syntyi. Vennikin sai lähes luottamuksella olla pitkän matkaa vapaana ja siinähän tuo pysyi. Voihan ystävät.

Poseerauskuvat: Tuija Laurila

Koiratanssikuvat: Minna Kellomäki

Rally-tokokisoissa

Dogness-hallissa ikkunatkin oikealla korkeudella

Pitkästä, pitkästä aikaa pyörähdin rally-tokokisoissa. Kannuksessa järjestetyistä kisoista tuli Venlan rally-tokodebyytti. Alokasluokassa saa niin paljon auttaa ja huitoa koiralle, että ajattelin Venlan tuosta selviävän, vaikka se on nähnyt rally-tokoa silloin epävirallisina aikoina eli pentuaikoinaan kaksissa kisoissa ja viime maanantain ratatreenissä.

Minusta tuntui, että heluin kuin heinämies, mutta itseasiassa ei se videolla näytä niin pahalta. Ja huusin koko ajan, kailotin jopa, mutta ihan sama. Jos sillä saa Venlan kinttuihin liikettä epämukavuusalueella. Sitä se todella Vennille nimittäin oli. Uppo-outo laji, jotain tuttua, mutta paljon outoa, pitkäkestoinen suoritus ilman palkkaa, häiriönä vieras tila, koiria, ihmisiä, tuomari ja toimitsijat radalla, kylttitelineet, tötteröt ja kaikki maailman hajut agikäytössä olevassa nameilla viljellyssä matossa. Sen sanon, että siinä on epäreiluin asia, minkä ihmiset voivat koirillensa tehdä, mennä jonnekin ja vaatia jotain, mitä ne eivät osaa. Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon.

Winner takes it all.

Kaikesta tästä huolimatta ihana, loistava, kiltti ja reipas luonnonlahjakkuus Venla teki monia hyviä juttuja. Seuraaminen suurimmaksi osaksi erittäin silmää miellyttävää, ei koskenut kertaakaan kylttitelineisiin, vaikka ne niin kutsuvasti joka välissä houkuttelivat. Malttoi, mutta lähti myös liikkelle, kun tarve vaati. Aloitti totisen haistelun kahdesti, mutta lopetti molemmilla kerroilla hyvin vähäisellä suhinalla. Pysyi parhaansa mukaan kaikissa käännöksissä mukana ja yritti todella tehdä hämmennyksensä vallassa sen, mitä pyysin.

Siitäkin huolimatta, että Venla oli radalla super (tai oikeammin videolta katsottuna, radalla kirosin itseäni ja yritin parhaani mukaan keskittyä kulkemaan oikeaan suuntaan), tuli aivan täytenä yllätyksenä tulosten julkistamisessa HUIKEAT 94 pistettä ja kolmas sija. Siis yhdellä lyhyellä treenillä!

Jälleen sanon, että hyvä koira ja hyvä koiran ohjaaja. Luonnonlahjakkuus Venla oppii, pystyy ja kykenee. Vaikka on todella epämukavassa tilanteessa, antaa mennä, eikä jäädy, ota häiriötä tai sooloile. Ohjaajana taputan itseäni olalle siitä, että vaikka minusta tuntuukin usein, etten ole tehnyt Vennin kanssa yhtään mitään (kun ei ole niitä virallisia startteja alla ja tuloksia kisoista), olen sittenkin tehnyt. Pohjalla on paljon, paljon hyvää.

Kuuden pisteen menetykset olivat pikkujuttuja alokasluokassa, pari nenän lattiaan jumiutumista, pari taluttimesta kiristämistä ja hieman epämääräisesti suoritetut pari tehtävää. Palkinnoksi tuli hienoakin hienompi pallo, jota Venla piti suussaan tasan kuvauksen ajan. Hyi yök, siinä on naru.

Kolmas treeni toden sanoo

Nimittäin kolmas agitreenipäivä peräkkäin Venlan kanssa. Tänään se paikkoi Elviä tosikoiden viikkotreeneissä. Ja mikä se totuus sitten oli? Harjoittelemalla paranee, röyhkeys ja varmuus kasvaa sekä totuus ohjaajasta paljastuu. Olen kroonisesti edellä, edellä, edellä ja myöhässä, myöhässä, myöhässä. Ohjaan sitä kuin hidasta koiraa ja sitten ihmettelen, miksi se on hidas koira. Venla teki kyllä makoisan oloisia juttuja tänään ja se oikeasti irtoaa ihan tolkuttomasti. En vain millään uskalla sitä irrotella. Vika kierroksella (videolla) Venla on jo raukkaparka ihan läkähdyksissä, mutta reippaasti tekee hommia ja yrittää parhaansa, vaikka makoilen tiellä koko ajan.

+Venlan röyhkeys (tarkoittaa, että itseluottamus kohoaa)
+Itsenäisyys
+Esteiden aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin tapahtuva lukitseminen

-ohjaajan reaktionopeuden hitaus
-koiran aerobinen kunto (pyöräilemään pitäis päästä ja keksiä muita kunnonkohotustapoja vapaana lenkkeilyn sijaan, kun ei vapaana voi pitää)
-putki-kontaktierottelu

Elviiran kanssa käytiin illan päätteeksi viettämässä laatuaikaa lenkillä. Ja onpa ihanaa, kun lenkki etenee! Venla kun on mukana, joutuu joko a) vetämään jäljellä olevaa punnusta perässä tai b) muuten vain keskittymään siihen, mihin se sinkoilee ja koska ja miksi. Elvi kulkee tasan sitä laitaa ja tasan suoraan eteenpäin ja tasan parasta mahdollista vauhtia. Ihan paras lenkkikaveri.

Huomenna päästään ostamaan Venlalle kisakirja ja startataan yhdellä treenillä virallisissa rally-tokokisoissa. Joskus tulee mieleen, että kisoista kun kuitenkin maksaa, niin voisihan niihin hitusen paremmin treenatakin. Seuraavia varten petrataan. Mitenhän käy huomenna!

Vauhtiviikon aloitus

Tänään saatiin tälle viikolle kaksi kisakirjettä. Keskiviikon rally-tokon iltakisoille toinen ja lauantain koiratanssikisoille toinen. Oltiin kuitenkin siitä huolimatta Venlan kanssa paikkaamaassa poissaolevaa treenaajaa agilityn viikkoryhmässä. Voisin kiteytetysti sanoa, että Venlan ja mun yhteistyö on todellakin vielä work in progress. Kun Venla menee hyvin, itse en osaa tai pysy pystyssä tai muista esimerkiksi jarruttaa. Tai kun itse menen hyvin ja osaan, Venla onkin jo ennen lähtöä päättänyt menevänsä ihan johonkin toiseen osoitteeseen. Ai miten niin itsenäinen? Mikä ohjaaja? Missä ohjaaja? Miksi ohjaaja?

Mutta on tuon kanssa hauska viipottaa ja yrittää ymmärtää, miten koira toimii. Elvi on aina ollut Elvi, mutta sen kanssa treenaaminen ja kisaaminen on aiheuttanut sen, että en osaa itsekään toimia muuten kuin elvimäisesti. Olihan illan treenissä paljonkin hyvää ja tahkottiin rengastakin, mikä on toisaalta ihan helppo este, mutta jos hetsaan liikaa, Ven ei malta keskittyä tekemiseen tai jos jään kutsumaan renkaan taakse, saatetaan hieman ihmetellä, että mitä tässä pitäisi. Eipä olla varmaan montaa kertaa rengasta kutsuhyppynä tehty. Mutta kivasti Vennillä toimii vähän yks sun toinen ohjausleikki.

Agitreenin jälkeen vedin oman ryhmäni agitreenit. Sitten rakensin keskiviikon rallykisoja varten pikkupikkuradan ja käveltiin se Venlan kanssa läpi. Voi olla, että Venla kestää koko radan hyvässä kontaktissa, mutta voi olla, että kontakti katkeaa. Jos niin käy, kyltit ja varsinkin tötsät kutsuvat kyllä sikamaisen paljon luokseen. Käsittämättömän jännittäviä juttuja! Mutta on tuon elikon seuraaminen vain niin hienoa. Katsekontakti pysyy, eikä koko ajan tipahtele niin kuin Elvillä. Olen sanonut sen jonkun kerran ennenkin, mutta Venni on kyllä ihan huipputaitava koira.

Pliiiiiiiiiiiiiiis?

Pääsi se mukana ollut Elviirakin treenaamaan. Treenattiin positionvaihtoja ja todettiin, että lauantain kisoihin voidaan ottaa positiot vasemmalla sivulla (sivu ja left), positiot oikealla sivulla (vierellä ja right) sekä välissä, nenä eteenpäin. Viidellä positiolla mennään. Tuo vasemman puolen seuraaminen niin, että Elviira on siis nenä taaksepäin ja itse peruutan, jolloin E kävelee suoraaan, on kyllä hauska. Elviira on aivan täpinöissään siitä, että se on oppinut uuden position. Tänään Elvi tosin hakeutui vaikeampaan rightiin eli oikealla puolella nenä taaksepäin -positioon ns. perusasentoon ensimmäistä kertaa ikinä omatoimisesti. Tosi makea.

Tehtiin Een kanssa myös rallyratapätkää ja hallissa oli valtaisa manssihäiriö. Pienen pieni koira siis toisessa päässä hallia. Mutta se haukahti. Ja oli olemassa. Elvi kävi kahdesti hyökkäämässä, ensin omaa päänsisäistä demoniaan vastaan ja sitten tuota manssia kohti. Kunnes manssi tuli pöydän takaa esille ja Elvi kääntyi. Tämä on toisaalta hyvä, että sillä ei viiraa niin paljoa päässä, että toiset pitäisi ottaa hengiltä. Mutta tuo on kyllä muuten niin pahasti kisaamista vaikeuttava ja estävä ongelma, etten tiedä, mitä tehdä. Enemmän häiriötreeniä eli käytännössä viikkoryhmätreeniä, jonkun muun lajin kuin agilityn parissa, voisi auttaa. Ehkä kesäkaudella sitten.

Vennin kanssa ketjuteltiin ja testailtiin muutamia pätkiä, että toimiiko vai eikö toimi musiikkiin niin kuin piti. Hieman likkaa tietysti jo tuossa vaiheessa väsytti, joten tehtiin vain ihan muutama lyhyt kohta. Mietin jo, pitäisikö perua koko lauantai Venlan osalta. Ei meillä ole edes ohjelma vielä valmis, puhumattakaan siitä, että oltaisiin mitään treenattu. Onneksi lauantaihin on vielä aikaa ja kriisi ehtii moneen kertaan vielä elää.

Venni meinasi kotona, että voitais me vielä vähän leikkiä rottasellakin. Ei leikitty.