Venla

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Agilityn tuskaa ja joulunodotuksen riemua

Agilassa taas Elviiran kanssa hakattiin päätä seinään. Jos koiralla menee kuppi nurin, koska ei itse pysty tasamaalla fyysisesti juoksemaan niin kovaa kuin oma pää haluaisi juosta, voiko lopputulos olla loistava? Minäpä kerron. Ei voi. Ei vaan voi.

Ollaan yritetty ihan helppoja, yksinkertaisia, suoraviivaisia radanpätkiä. Pari kolme estettä menee jotenkuten, mutta sitten napsahtaa ja Elvi liimautuu iilimadon lailla jalkaani. Ei. Vaan. Irtoa. Minnekään. Huutaa sitten siinä ja kiroaa, kun edetään liian hitaasti. Putkiin ei mene ollenkaan tai vaivoin ja rimat lentävät, jopa kahdessakympissä.

Ihan eri meininkiä kuin kesällä ulkokentillä, jossa tehtiin hei kisoissakin nollia. Voi siis olla että nollahaaveet saadaan unohtaa, ennen kuin niistä aletaan edes haaveilla. Jos ei sitten ehditä jollain ihmeen kaupalla ulkokisojen koittaessa kerätä niitä lähes kerralla kasaan. Mennään itsenäisyyspäivänä kokeilemaan Tamskille kolmen radan verran, tuleeko siihen menoon tolkkua vai ei. Sittenhän sen näkee.

Venlankin kanssa tuli jostain ihmeen syystä hinku tehdä agia. Tehtiinkin ja voi että kun se on tarkka. Se on niin tarkka, että melkein itkettää. Siis pedantti. Kaikki on täydellistä. Ja just niin kuin pitääkin. Ja Venla on onnellinen. Hurjan onnellinen. Mutta missä on vauhti tai räjähtävä eteneminen? Kaikkeahan ei voi saada. Varsinkaan jos siihen ei jaksa panostaa. Mutta hauskaa oli.

Tänään saatiin postissa (tai Ärrältä) Facebookin westiepalstan salaiselta joulupukiltammekin paketti. Hirveän monta pientä pakettia yhdessä laatikossa! Elviira, sairaalloisen kiinnostuneena kaikista laatikoista ja paketeista, aina, olikin pää viidentenä jalkana pahvilaatikosta nappaamassa yhden pehmeän möh-möh-ääntä pitävän paketin. Sattumoisinhan paketin päällä lukikin Elviira, joten saattaa olla, että salainen joulupukki onkin osunut nappiin ;)


Kun käytiin tyttöjen ruokakaupassa, Lakeuden eräkoirassa, valitin hieman, kun broiskurouhe on niin vähärasvaista ja possu ei sopinut sitten millään ruokavalioon lisäksi. Keksipä sitten kauppias, että miksen ottaisi pureskeltavaksi kaulojen sijaan broiskun selkää. Eipä ole tullut itselleni vielä missään vastaan muuta kuin broiskun kauloja tai siipiä! Selkähän on vastaus murheisiimme, sillä se on rasvaisempaa kuin rustoinen liharouhe, hampaat saavat turvallista tekemistä (nikamia, ei putkiluita) ja selkäpalan koko on täydellisesti yksi ateria per westien lakunenä. Kauloja täytynyt syöttää pari, kolme jopa neljäkin, mutta näissä selkäpaloissa riittää kerralla puuhaa hetkeksi. Täytyy kyllä sanoa, että on meillä hyvä, palveleva ruokakauppa. Toden totta.


maanantai 28. marraskuuta 2016

Viikko eteenpäin

Arki on pahimmillaan töissä, jossa päivät venyvät hetkittäin vapaa-ajalle asti ja koska vapaa-aikakin on täynnä toimintaa, loppuu se aika jostain tekemisestä. Ensimmäisenä blogin päivittämisestä jokaisessa välissä. Otetaan siis pikakelaus viikosta ja yritetään syksyn kiireidenkin keskellä pitäytyä useammin ja lyhemmin bloggaamisessa :)

Viime keskiviikkona käytiin Agilassa treenaamassa Martti-mäyräkoiran kanssa rally-tokoa. Tehtiin paria pientä radanpätkää ja HUOM! Venlalla oli namipalkka mukana. Ja sehän toimii. Vasemmalle käännökset näyttivät hyvältä, edelleen on vaikeuksia puolenvaihdoissa (pujottelu) ja pyörimisessä, mutta nekin ovat parantuneet viimekerrasta. Istu-askel oikealle-istu on vaiheessa, vaikka Ven ei poikittanutkaan niin pahasti kuin ennen. Seisomisesta en sano mitään. En niin yhtään mitään.

Bongasin jostain blogista tässä menneellä viikolla rallypostauksia, joissa oli käyty ns. saman kastin kyltit läpi. Eli tyyliin kaikki puolenvaihdoskyltit, kaikki täyskäännöskyltit jne. Täytyisi ottaa Venlan kanssa tähän loppuvuoteen vielä sellainen samantyyppinen läpileikkaus rallyn kylteistä (ALOsta VOIttajaan), niin selviää oikeasti, mikä toimii ja mikä ei. Sekä paikoiltaan että vauhdissa.

Pieni videopätkä noista keskiviikon treeneistä.



Lauantaina lähdettiinkin sitten koko porukalla extempore kety-reissulle Jyväskylään agilitykisoihin. Heli ja pihis Näpsä kisailivat kolmen radan verran ja yritettiin olla hengessä mukana. Oli ihan kuin matka menneeseen, sillä en muistanutkaan koska olen viimeeksi käynyt Jattilassa. Tulipahan sekin selvitettyä ja vuonna 2011, silloin viimeksi. Elviira ollut kakkosluokkalainen. Halli oli kyllä ihan äärettömän kylmä, mutta minulla oli varusteet kunnossa, enkä päässyt paleltumaan. Yritin ottaa kuviakin, mutta ei noin huonovalaistuksessa hallissa vain riitä objektiivien valovoima, ei niin millään.

Oli kyllä kiva haistella agikisojen tunnelmaa, sillä Agirodussahan me viimeksi ollaan oltu. Nyt pitäisi sitten talven kisakausi herättää Elviiran kanssa taas käyntiin. Ilmo Tamskin kisoihinkin tuli juuri naputettua. Kivasti saa töistä saadut liikuntasetelitkin käytettyä noissa "sivistyksen parissa"järjestetyissä kisoissa.

Valitettavasti Helille ja Näpsälle ei yhtä SM-nollaa lukuunottamatta kummempaa menestystä tullut, mutta olipa opettavaista seurata agikisojen kulkua ja oman ryhmäläisen olemista kisapaikalla. Koutsina opin paljon. Taas kerran.


Tänään kiirehdittiin taas Venlan omiin tokon viikkotreeneihin Latolle, jossa vuorossa oli kuukauden viimeisen maanantain ohjattu treeni. Tällä kertaa meillä oli kouluttajana Heidi Hendrell. Vaikka meillä onkin ollut vasta kaksi ohjattua treeniä takana, täytyy sanoa, että tuo on kyllä hyvä systeemi. Vaihtuvat koutsit tarkoittavat sitä, että saadaan uusia näkökulmia ja ohjeita, mutta sitten taas pääasiassa treenataan omatoimisesti eli pystytään myös edistymään, kun väliajoilla voidaan treenata sitä, mitä kukin itse tarvitsee.

Olin itse etukäteen suunnitellut, että otetaan seuruun käännöksiä ja luoksetuloa tänään ohjauksessa. Mutta koska onneton minä, jätin Vennin palkkapallon kiireessä kotiin, oli se luoksetulo jätettävä pois, sillä en halua treenata mitään vauhtia vaativaa nameilla (joita sai matkan varrelta kaupasta, sillä nekin, yllätys yllätys, unohtuivat kotiin). Otettiin sitten toiseksi maahan-seiso-vaihtelu.

Seuruun käännökset olivat hyvät, ei niissä mitään, mutta kommenttina koutsilta tuli heti, että miksi noin pitkiä suoraan seuraamisia. Luulin seuruuttaneeni Venlaa muutaman askeleen, kun todellisuudessa seuruutin kymmenestä viiteentoista askelta, jonka jälkeen yksi käännös, monta askelta ja palkka. Vinkkinä sain siis ihan yksinkertaisesti 2-3 askelta, käännös, 2-3 askelta, käännös ja sitten vaikka palkka. Siis että tehdään tosi tosi tosi tosi paljon lyhyemmällä seuruulla ja monia käännöksiä peräkkäin ennen sitä palkkaa. Joo-o. Järkeenhän se käy. Ihme juttu vaan, kun tarvitsee jonkun toisen ihmisen sanomaan sen ääneen.

Maahan-seiso-vaihteluita tehtiin ihan vain kädellä vetämällä Ven ylös maasta. Pointtina piti olla se, että se ns. hyppää etujaloillaan ylös. Eihän se koskaan tule hyppäämään, mutta ajatus olisi nousta ns. suorille etujaloille. Eli käsi liikkuu suoraan ylöspäin, ei ollenkaan vetäen nenästä eteenpäin. No, olen tottakai tehnytkin suoraan ylöspäin nostoa, mutta heti, kun Venla on istahtanut sillä nostolla, olen lopettanut. Tehtiin varmaan viitisentoista toistoa ja Venla nousi ehkä kahdesti istumaan, loput kerrat seisomaan. Eli ei ne parit istumiset haittaa, kunhan niistä ei palkata. Joo-o. Järkeenhän sekin käy.

Sitten heitin vielä kysymyksen, että onkohan ihan pöljää tässä vaiheessa enää vaihtaa täyskäännöksen suoritustyyliä Venlalle. Olen käyttänyt Vennillä samaa kuin Elviiralla eli ns. saksalaista, jolloin käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut. Elvillä tämä toimii, sillä sille tulee kiire tulla takaisin sivulle eli tämä on nopea ja sujuva. Venla on kuitenkin sen verran rauhallisempi, että se tahtoo jäädä jälkeen tai jopa näyttää hitaalta. Siksi ajattelin, että olisikin ehkä parempi, jos sekin kääntyisi vasemmalle. Silloin se jäisi sisäkurviin eli sillä olisi lyhin matka eli kenties näyttäisi siltä, että tulee paremmin mukaan. No, Heidi pyysi näyttämään, miltä se täyskäännös näyttää (molemmat vasemmalle) ja sanoin, että ei se ole valmis, minkä vuoksi sen käyttöä epäröinkin. Tehtiin kuitenkin, ensin paikoiltaan. Sitten vauhdista. Molemmat suoritukset 10+. Niin mitähän me vielä mietitään? Koutsikin naurahti, että eihän tässä mitään kysymystä ollutkaan, joten noin se kävi. Nykyään Venlan tokon täyskäännös on molemmat vasemmalle.

Loppuun tehtiin vielä paikkis ja Venla pysyi hieman paremmin asennoissa kuin aikaisemmin. Mutta on se kesto vielä huono. Tahtoo kuunnella vieraiden käskyjä ja epäröidä omiani. Eikä oikein malttaisi, vaan mielellään tarjoaisi sitä toista asentoa. Pysyi kivasti kuitenkin kaukana, kerran palkkasin välillä.

Tosi hyvin menivät tokotreenit pelkällä namilla, vaikka nälkäkuolema vaivasikin ja kuolaa riitti siitä hyvästä muillekin.

Kotona tehtiin vielä ennen iltapalaa eteenmenoa ja Venla on kyllä siinäkin ihan huippu. Rauhallisesti siirtyy eteen ja kuuntelee tarkasti. Katse pysyy edessä, mutta silti nenä on hallussa ja koira pysyy pystyssä. Tuosta tulee kyllä vielä superrrrrrhieno koiratanssiliike raksaohjelmaan voittajaan :)

Elviira sai myös iltapalaa, tekemättä töitä. Lempparikoiran etuoikeuksia.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tokon viikkotreenit

Videopätkää illan tokotreeneistä. Muutama yleinen huomio.

Miksi en voi ymmärtää ruokkia Venlaa ennen treenejä? Sillä oli niin nälkä, että nenä vaan kävi ja koska meillä oli tänään parhaat eväät (mun taskuissa), Venni haisteli ensimmäisellä kierroksella enemmän kuin taas aikoihin. Kotimatkalla, kun on ajellessa aikaa analysoida treenejä, päätin, että kokeillaan jatkossa sitä, että otan Venlan tekemään pelkkää kontaktitreeniä perusasennossa (saattaa hei auttaa myös siihen perusasennon kestoon...), sen jälkeen häkkiin odottamaan vuoroaan ja sitten pääasiassa pallopalkka.

Ja miksi en voi pitää toistoja minimissä? No joo, täytyyhän Venlankin kanssa harjoitella treenien pidempää kestoa, mutta määrä ei korvaa laatua. Ikinä. Onneksi tämän toteamiseksi en tarvinnut kotimatkaa, vaan keskityin tähän asiaan jo ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä. Yllättäen, toinen kierros oli selvästi parempi.

Plussa ja miinukset:

-alun haistelu
-maahanmenon haasteet liikkeessä
-perusasento oli moneen kertaan väljä
-liian monta toistoa
-liian korkeat kriteerit liikkeestä maahanmenossa

+vasemmalle käännökset vauhdissa
+hypyn vauhti!!!
+kapulan pito
+parempi asenne kakkospuoliskolla
+laadukkaammat toistot
+toimivampi palkkaus
+auttaminen vaikeammissa kohdissa


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Motivaatiobuusti

Talkoilin tänään tokokokeen kanttiinissa hetken ja oman osuuteni jälkeen jäin tuijottamaan koesuorituksia. Päällimmäisenä ajatuksena jäi ihan oikeasti mieleen, että eihän tämä ole mahdotonta. Tottakai erikoisvoittajaluokan  ja voittajaluokan liikkeet ovat kaukaista tulevaisuutta, mutta ei tuntunut ollenkaan mahdottomalta. Enkä yhtään vähättele. Kaikki tokoliikkeet vaativat tietysti hurjasti töitä, mutta työnteollahan siitä selviää.

Sain tosi hyvin sekä vinkkejä että vastauksia miljooniin vaikeisiin kysymyksiini kanssaseuralaisilta (kiitos siitä). Näin myös tosi paljon taitavia koiria ja taitavia suorituksia, mutta myös niitä ihmeellisyyksiä, joita onneksi näytti löytyvän joka luokasta. Ne tuovat jonkinlaista valoa Elviiran kanssa tekemiseen, kun näkee, että joku muukin rajoittunut yksilö on jossain vaiheessa elämäänsä selvinnyt tuohon ja tuohon pisteeseen.

Todellinen motivaatiobuusti iski kuitenkin Venlan kanssa tekemiseen, vaikka se motivaatio on ollut muutenkin päällä. Onhan Venni vielä hyvin, hyvin vajaataitoinen, mutta sillä on ne palikat ja mielestäni myös rahkeet hyvällä ja oikealla koulutuksella edistyä minne vain. Ja nyt kun rallyn jäätyä pois treenivalikoimasta sekä fyysisellä, että henkisellä tasolla, olen jotenkin onnistunut kohdistamaan mielen Vennin kanssa täysillä tokoon.

Käytiin tänään tokokokeen päätteeksi Agilassa treenaamassa Martti-mäyräkoiran kanssa. Tehtiin rally-tokosuoraa ja olipahan haastavaa! En tiedä, mikä on, onko se Agila, onko se Martti, onko se mankeloitavalta aasilta kuulostava huutava Elviira Agilan nurkassa vai tekemisen into, mikä Venniin iski, mutta mitään se ei osannut. Muuta kuin olla innoissaan ja juosta pallon perässä!

Liioittelen tietysti, seuraaminen oli mahtavaa (kun käveltiin suoraan tai max tehtiin 90 asteen käännöksiä), mutta pysähdykset, täyskäännökset ja kaikki muut pienintäkään tarkkuutta vaativat liikkeet valuivat pitkäksi, jos onnistuivat ollenkaan ja Venla edisti kuin mikäkin laukkaratsureima. Ja kun heitin pallon, se ei palauttanut sitä!! Vaan laukkasi ympäri Agilaa heitellen palloa itselleen. Onko palkka nostettu tehokkaalle tasolle? Sanoisin, että on.

Vaikka olenkin siis todennut, että pallopalkka on parempi, kun se ei kannusta nuuhkimiseen ja myös innostaa rauhoittamisen sijaan, olen myös parina viime kertana huomannut (varsinkin, kun ollaan Martin kanssa oltu treenaamassa), että ruokapalkkaa olisi myös pidettävä aina hätävarana. Enpä olisi koskaan uskonut, että Venla lähtee lapasesta.

Tänään katosi mm. yksinkertainen ja jalo maahanmenon taito. Ajattelin ottaa pari liikkeestä maahan -toistoa, mutta sainkin liikkeestä seisomista, mikä kyllä onkin Venlalle kuin pala kakkua, ja vaivoin liikkeestä istumisen. Otettiin sitten monen monta steppiä taaksepäin ja kävin itse lattialle pyytämään Vennin maahan. Mitä tekee pikkukoira? Peruuttaa useita metrejä moneen otteeseen pitkin hallin nurtsia. Noin näemmä peruutuskin on treenin kautta ilmestynyt repertuaariin.

Huh heijaa siis, mikä Venni. Vielä kun saa yhdistettyä tarkkuuden tuohon intoon, olisi aika lähellä jotain järkeä. Toistoja toistojen perään ja vaihtelua harjoitteluun, kyllä se siitä. Olihan Elviirakin toki super tehdessään pikkupalan agilitya ja tokoa. Se on kyllä aina ja kaikesta huolimatta mun ajatus. Saas nähdä, onko samanlaisena ajatuksena parin viikon päästä kisoissa Seinäjoella, kun lähdetään kokeilemaan, kestääkö Elvin pää sisäagikisoja vai ei. Ennen sitä käydään kyllä vielä moneen otteeseen Agilassa irroittelemassa.

Motivaatio, mikä ihana keksintö!

Täysillä kohti tavoitteita

lauantai 19. marraskuuta 2016

Joulurieha

Seurakaverin pyynnöstä lähdettiin muutaman muun seuratoverin kanssa paikallisen yrityksen Lämpöässän järjestämään jouluriehaan. Siellä tietysti pääpaino oli tuotannon ja tuotteiden esittelyllä, mutta kuuluttiin siihen ah, niin tärkeään, oheisohjelmaan, jota oli lapsille (ja koiranystäville) tarjolla runsaasti.

Oli joulupukkia, pomppulinnaa ja lapsille (lelukoirineen) agilityrataa. Tällä agilityradalla toimittiin samalla valvojina ja koirat saivat hengailla mukana riehavieraiden rapsuteltavana. Minulla olivat molemmat tytöt mukana, parhaita sosiaalisia tilanteita. Lapset rakastivat tuota agilityrataa, jossa saivat itse siis suorittaa hyppyesteitä, pujottelua, pienen pientä keinua, pienellä puomintapaisella tasapainottelua ja keppien pujottelua. Niin ja olihan mukana jännitystä luomassa myös pöytä-este, jolla piti malttaa odottaa niin kauan että laskettiin viiteen! Vasta sen jälkeen sai vapautuksen ryömiä putkeen ;) Voin kertoa, samoja piirteitä tuli esiin ihmislapsissa, kuin mitä koirissa tuon tuosta näkee agilityradalla.

Elviira oli alkuun terävänä, kun paikalla oli muitakin vieraita koiria. Että pitikö niitä vahtia vai pysyvätkö lestissään. No, pysyiväthän se sitten, eikä niitä oikeastaan ehtinyt enää tarkkailla, kun ihmisinvaasio pyöri jatkuvasti rapsuttelemassa. Rieha kesti viitisen tuntia ja Elviira oli ns. esillä koko ajan. Loppuvaiheessa Elviira ei muuta jaksanut kuin kellahtaa selälleen ja jäädä siihen hymy naamalla. Oli kyllä yhden onnellisen westien päivä taivaassa, maharapsutuksia lapsilta. Mikä onni.

Venla oli myös menossa mukana, mutta joutui pariin otteeseen jäähylle häkkiin rauhoittumaan. Kyllä, Venla rahoittumaan. Raivokynnyksen ylittivät muutaman lasten mukanaan tuomat lelukoirat agilityradalla (hei niillä oli hihnat ja kaikki). Toisen yli-innostuskohtauksen aiheutti, kun valvottiin hetken aikaa putkipistettä. Sinne ne lapset sujahtivat putkeen ja kovan ryömimiskohinan jälkeen putkahtivat ulos toisesta päästä. Saalisvietti rävähti päälle niin vahvasti, että saatiin kuulla jopa Vennin tyypillistä ajohaukkua, jota myös kiljunnaksi voisi paremman puutteessa kutsua. Muutama ihana ja rohkea lapsi pusutteli Venlan kanssa, joten saipa tuo pikkuriiviö putsata muutamat lapsekorvatkin. Onnenpäivä. Täytyy kyllä sanoa, että Ven oli ylittävän hallitusti ja kootusti koko päivän. Ja malttoi. Siis ennen kaikkea malttoi. Eihän se samalla tavalla nauti lääppimisestä, mutta ne muutamat halittelut ja sitten omassa zen-moodissa oleminen, näyttivät pitävän tuonkin ihan tyytyväisenä.


Kumma kyllä muuten, Elviira ei lämmennyt kertaakaan agilityesteistä saati siitä, että lapset niitä suorittivat! Täytyy kyllä sanoa, että jos johonkin koiraan pitää luottaa lasten seurassa kuin kallioon, se koira on Elvi.

Mahtava sosiaalinen päivä koirille ja kotiin päästyämme ajattelin vielä ottaa mainoskuvan blogiin saamamme Lämpöässän pussukan kanssa, mutta kuten kuvakin paljastaa, kotiintuomisina tuli kaksi terrierinraatoa. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, sillä jos tänään talkoiltiin LAKKEn riveissä, huomenna olisi luvassa talkoilua kanttiinissa LATOn tokokokeessa. Porkkanakakku valmistui melko kivuttomasti koirien vedellessä sikeitä omissa nurkissaan.



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Paikallaanpysyvä perusasento!

Venlasta on tullut ihan pöllö!
Houston, Houston, we have a problem!

Miten ihmeessä olen koskaan milloinkaan ikinä osannut opettaa Elviiran tulemaan perusasentoon ja ennen kaikkea pysymään siinä. Venla "tää toko on ihan parasta ikinä" Vemmelsääri tulee innosta puhkuen sivulle, sekunti ja jo alkaa peruuttelu, asennonvaihto, maahanmeno, pyöriminen, kiertäminen, päällä seisominen, onnen hyppely, louskuttelu, perusasennon tarjoaminen, eikä tämä lopu.

Joo, palkkaa siitä kestosta, mutta se tarkoittaa, että kädessä on oltava namunen (jos namunen on taskussa, palkka saattaa myöhästyä eli ehtii tapahtua jo jotain edellämainittua tai jos palkataan pallolla, se pitää vapauttaa). Saa heittää kaikkia maailman vinkkiviitosia kehiin. Olen neuvoton! Ei mulla ole ollut tuolla tavalla innokasta koiraa, siis innokkaalla tavalla innokasta, vain raivokkaalla tavalla innokas Elviira.

Koulutan keskiviikkosin tosiaan agiryhmää ja se tarkoittaa tietysti omille nelijalkaisille tylsää päivää. Pääsevät toistaiseksi kuitenkin mukaan loppujäähdyttelylle. Kovemmilla pakkasilla en ota mukaan autoon istuksimaan. Tehtiin kotona iltaruoan eteen töitä, Venlan kanssa sitä IMS vaihtoja ja tänään olivat sikahyvät istu-maahan vaihdon lisäksi myös maahan-seiso-maahan!! Kehitys kehittyy. Kovilla avuilla maahan-istu onnistuu ilman väliseisontaa ja vielä kovemmilla avuilla istu-seisokin sai muutaman onnistuneen toiston.

Elviiran kanssa treenattiin peruuttaen pujottelua ja vahvistettiin vuorotellen (edestä) sivulle ja vierelle perusasentoon hakemista. Vierelletulossa paikka on ihan selvä, tänään syttyi lamppu pään päälle, että vierellekin voi tulla kuten sivulle eli kroppaa kääntämällä! Ei tarvitse siis käydä minun takana ensin tekemässä uukkaria. Vanha koirakin oppii :)

Iltaruoan jälkeen onkin hyvä viettää loppuilta sohvalla lelujen ja kaverin kanssa painien. Ehkei nämä keskiviikot sittenkään ole ihan niin tylsiä kuin miltä kuulostaa.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Itsenäinen talvikausi

Jotenkin heräsin vasta ihan hiljattain ajatukseen, että marraskuu on jo puolessa välissä. Talvikausi on siis ihan oikeasti alkanut ja itseasiassa jo pitkälläkin. Meillä on tavoitteita ensi vuodeksi monessa lajissa, kummankin westien kanssa, ja talvikaudellahan noita tavoitteita varten treenataan ja tahkotaan. Meillä on talveksi vapaaharjoitteluoikeus kahteen eri halliin, mutta sen lisäksi vain ja ainoastaan Venla on treeniryhmässä, LaTon Kokeisiin tähtäävissä. Toki siellä on ns. yhteistreenit kahdesti viikossa, mutta se on silti vain yksi laji. Jotenkin tuon LAKKEn kanssa kävi niin, että kun suunnittelin vetäväni yhden agiryhmän ja siitä hyvästä treenaavani Venlan kanssa yhdessä rallyryhmässä, Elviiran kanssa itsenäisesti agilitya treenaten, lopputulos oli kuitenkin se, että vedän agilityryhmää seurassa, jossa en treenaa omien koirieni kanssa muuta kuin itsenäisesti. Kaikkia lajeja.

Vaatii itseltäni vain enemmän ja nyt onkin otettava se suunnitelmallisempi vaihe silmään, että päästään eteenpäin.

Aloitetaan helposta. Tämän hetken kisalajista eli agilitysta. Elviiralle on muistutettava ennen seuraavia kisoja (Lagun kisat Seinäjoella joulukuun alussa) kontaktit, vahvistettava, että tekonurmellakin voi hypätä 35:sen rimoja ja lähdössä pysymisestä on syytä neuvotella. Loppuvuodeksi on suunnitteilla ainakin kahdet kisat, tammikuussa oli sitten jo useammat. Tarkoitus olisi nyt tammikuun loppuun katsoa, tuleeko sisäkisoista mitään. Eli tuleeko tulosta. Jos ei tule, Elviira jää kisatauolle helmikuussa. Ei meidän kannata taistella nollien perään, jos ne eivät hevillä tule. Elviiralle sisätilat ovat aina olleet vaikeita, lajissa kuin lajissa. Onhan meillä kuitenkin se tupla alla, siinä mielessä voisi olla jotain saumaa saadakin kerättyä loput karsintanollista kesälle.


Venlan kanssa treenatan tokon puolella ALO:n ja AVO:n liikkeitä, paljon kyllä vain perusteita ja sitä toistoa toiston päälle. Tuo tokon treenaaminen rajoittuu oikeastaan vain tokohallille ja olohuoneeseen. Lakken hallilla pystytään sitten treenaamaan rallyn taitoja eli niitä AVO- ja VOI-luokan liikkeitä, jotka eivät vielä suju. Suurin murhe tällä hetkellä on IMS-vaihdot, tuntuu olevan todella hidasta eteneminen ja haastavaa saada Venla tekemään nopeita toistoja. Ainut vaihto, joka toimii kuin unelma on istu-maahan. Onhan se jo yksi!

Olen vahvasti harkinnut ja jo puoliksi päätöksen tehnyt, että Venla steriloidaan marraskuun lopussa (4kk juoksuista). Tämä tarkoittaisi toivon mukaan hormoniheittelyiden aiheuttamien mielialamuutosten poistumista Venlan valikoimasta ja voitaisiin ihan oikeasti keskittyä tekemiseen. Tällöin ei myöskään tarvitsisi suunnitella lepo-, treeni- ja kisakausia juoksujen mukaan, vaan esimerkiksi tavoitekisojen tai taitotason mukaan.

Se nyt tietysti steriloinnissa mietitytti, kun Elviiran kanssa kokemus oli aika järkyttävä, miten koirasta tuli yhdessä yössä aggressiivinen. Toisaalta taas mietitytti, että olisiko se sitten avo- ja tähystysleikkaus. Avossa karvaa ei tarvitse ajella kylkiä myöten, kun haava tulee suoraan mahan alle, mutta siinä ohitellaan ja silvotaan ties miten paljon koiraa ja paranemisaika on monen monta viikkoa. Tähystyksessä taas lähtee koko koira kaljuksi ja kysymysmerkiksi jää, kasvaako karva koskaan esim. näyttelymittaansa takaisin. Venlaa kun on kuitenkin tarkoitus vielä näyttelyttää. Siinä sitten pähkäilin ja olin miettivinäni kumpaakin vaihtoehtoa ns. hyvien puolten kannalta, kunnes tulin järkiini ja totesin, että missä vaiheessa koirieni elämää olen koskaan valinnut ulkonäkökysymykset koiran hyvinvoinnin edellä? En missään. Eli karvat saavat kyytiä ja tähystyksellä mennään. Ei jää niin montaa tokotreeniäkään välistä ;)


Kevyempinä aiheina Facebookin westiepalstalla (joka on välillä aika höynähtänyt, mutta minkäs sitä rotutovereiden ihmisille mahtaa) on ilmeisen perinteiseksi muodostunut Joululahjatempaus, jossa arvotaan salaiset parit, joille järjestetään 5-10€:n arvoinen joululahjayllätys. Ilmoitin molemmat tytöt erikseen, jotta saisivat omat pakettinsa ja saimme siitä hyvästä kaksi lahjottavaa koiraa. Kyllä ovat meidän lahjottavat vähään tyytyväisiä, onneksi itse nautin joulusta, varsinkin lahjojen hankinnasta ja paketoinnista niin paljon, että tulee meidänkin salaystävät saamaan vähän enemmän kuin toivoivat :)

Saatiin ihan onnettoman ohut lumikerros Lapuallekin ja treenailtiin heti joulukorttikuvia varten. Toivottavasti tulee vielä uudestaankin lunta, etteivät nämä karvapalleroiskuvat jää virallisiksi otoksiksi. Seuraava agenda westieiden elämässä? Trimmi.


Lisää kuvateksti
Tonttu ei ollut ihan paras idea kuvausrekvisiitaksi :D
Tomera!