Uutta vuotta kohti

Uusi vuosi koputtelee nurkan takana. Agilitylisenssi ensi vuodelle hankittu. Parit kisailmot tehty ja paikat saatu. Ruokintasuunnitelman seuraava steppi otettu. Tulevan vuoden tavoitteita hahmoteltu. Kalenteria on täytetty.

Siitä se lähtee käyntiin.

Tänään käytiin taas tyttöjen ruokakaupassa Lakeuden eräkoirassa tankkaamassa broiskurouhetta, broiskun kauloja ja broiskun selkää pakastin täyteen. Samalla tein heräteostoksen, nimittäin ostin metallikamman, joka kadotettiin viimeisissä Dream Team areenan koiratanssikisoissa (tai sillä tiellä) ja jonka jälkeen westiet ovat kulkeneet enemmän tai vähemmän kampaamattomina karvapalloina. Poikettiin vielä Lifen kautta hakemassa täydennystä ruokavalioon. Venlan takia tai ansiosta molempien tyttöjen ruokavalioon tuli kokeiluun syksyllä Boulardii -niminen probioottivalmiste, jonka ehdotettiin auttavan Venlan suoliston toiminnan parantamiseen. Venlaahan on aina närästänyt. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kahden kuukauden kokeilun aikana Venlan närästysoireet voisin sanoa, katosivat. Mutta koska oireet ovat ennenkin vaihdelleet, päätin tehdä yksinkertaisesti eläinkokeen ja tuon kahden kuukauden kuurin päätteeksi lakata antamasta boulardiita. Kolmisen viikkoa lopettamisesta Vennin oireet palasivat. Ja se, mitä en edes huomannut boulardiikuurin aikana, oli aineen auttaminen myös tyhjän mahan syndroomaan. Vaikka itse en ole luontaistuotteiden tai lisäravinteiden minkäänlainen kuluttaja (myönnän, pidän sitä jopa humpuukina), boulardii palasi ruokavalioon. Otettiin tällä kertaa myös sinkkisitraatti testiin, josko siitä saisi Elvin iho enemmän apuja. Tämä valmiste olikin ihanan pientä tablettia, joka tulee helposti nieltyä liharouheen mukana. Aikaisemmin syötin kelasinia, joka isoina palluratabletteina jäi monesti Evin kupin pohjalle pyörimään. 

Illaksi saatiin hallille treeniseuraa rally-tokon paniikkitreeneihin espanjalaisesta vesikoirasta Cocosta ja vakiokaverimäykystä Martista. Treenattiin Minna Hillebrandin eli loppiaiskisojen tuomarin vanhaa rataa. Treenikaveri se Venlan suorituksen jälkeen kiteyttikin osuvasti, että Vennihän ei onnistunut juuri niissä liikkeissä, mistä sanoin jo ennen treenejä, ettei se niitä osaa. Yllättävää! Mutta jännä että tuokin upposi vasta, kun joku toinen sanoi sen ääneen.

Positiiviset:
+pyörähdys liikkeestä (Vennille väärällä eli vasemmalla puolen seuratessa) on kehittynyt huomattavasti ja liikkeestä on tullut KIVA!
+Vire pysyi korkealla, siis oikeasti korkealla, pidempään (useamman minuutin)
+Käytösruutukoirakko ei häiritse
+Käytösruutukoirakkona malttia löytyi sekä istumiseen että makaamiseen

Vaatii tekemistä:
-seisomaan nousu ja tänään liikkeestä seisomaan pysähtyminenkin oli hukassa (kiitos aktiivisen liikkeestä maahanmeno -treenaamisen, joka sekoittaa)
-liikkeestä maahanmeno
-vierelle (oikealle puolelle) tulo ja siihen hakeutuminen suoraan
-oikealta vasemmalle puolelle selän takaa kiertäminen liikkeessä (puolen vaihto takana)

Josko päästään kevätkaudelle rally-tokon viikkoryhmään, niin saadaan sitä kautta treenimotivaatiota nostatettua ja sen myötä Vennikin edistyisi taas tässä(kin) lajissa.

Ehdin tänään vihdoinkin ilmoittaa molemmat tytöt Westiekerhon Wuoden Westie -kisaan. Elviira osallistuu vuoden agi-, toko ja koiratanssiwestiekisaan, Venla puolestaan vuoden mejä- ja koiratanssiwestiekisaan. Ensi vuoden tuloksista lajivalikoimaan lisätään vihdoin myös rally-toko, joten 2017 vuoden päätteeksi päästään lähettämään myös rallyn tulokset. Vielä täytyy muistaa osallistua omien seurojen vuoden koira -kisoihin, kun niihin osallistuminen tulee ajankohtaiseksi. Ihan vaan kannatuksen ja hauskuuden vuoksi :)

Masentavaan tukkaan saadaan muutaman viikon päästä apuja, kun Venni ja Elvi pääsevät kumpikin muutaman vuoden tauon jälkeen ihan ammatikseen näitä trimmaavan henkilön käsiin.

Vuosi 2016

Toiminnantäyteinen vuosi katkesi joulun rauhaan ja nyt onkin hyvä aika katsoa vuotta 2016 taaksepäin. Viime vuosihan oli hiljainen. Eikä tehty mitään. Onneksi tämän vuoden alussa laitettiin tavoitteita pöytään, niin kuin ennen vanhaan. Nyt voidaankin vuoden lopussa kaivaa nuo tavoitteet vuodenvaihteen postauksesta ja ihan mustaa valkoisella todeta, miten meni.

Elviira

Elvin tavoitteet kiteytettynä tälle vuodelle olivat päästä huonosta pahaksi lipuneen koira-ahdistuksen kanssa pääseminen eteenpäin, startata agissa ja saada se kauan kiusannut ensimmäinen kolmosten nolla, uskaltautua toko-kokeisiin uusien sääntöjen alle ja startata koiratanssissa AVOssa.

Miten meni?

Koira-ahdistuksen kanssa tehtiin töitä ihan hulluna ja onhan se vieläkin huonossa jamassa, vihreitä miehiä näkyy ja moni tilanne ahdistaa. Mutta startattiin kisoissa, joissa keskityttiin nimenomaan vain ja ainoastaan tuon ahdistuksen minimointiin. Vuoden viimeisissä kt-kisoissa DT-Areenalla Elviira lähti ainoastaan FS-radalla pienten vihreiden miesten perään kerran, HTM-esityksen kesken ei kertaakaan ja pysyi toimintakykyisenä. Siis se on jo paljon se, toimintakyky. Ei siis mitään ihmeparantumista tai oikotietä onneen löydetty, mutta ei sellaista olekaan. Eteenpäin ja ennen kaikkea kohti parempaa mentiin paljon.

Agissa startattiin moneen kertaan ja vuoden toisissa kisoissa Vaasassa se osui. Nolla. Ja heti seuraavissa Janakkalassa tuplanolla. Ja sen jälkeen ollaan saatu vielä yksi tupla ja vuoden viimeisissä kisoissa ihmeiden ihme, hyppärinolla. Yhteensä 22 starttia vuonna 2016, joista yhteensä 6 nollaa. Edellinen nolla saatu vuonna 2012, kun noustiin kolmosiin ja sen jälkeen on vettä virrannut. Nyt on kolme SM-nollaa (sis. tupla) seitsemästä kasassa seruaavaa vuotta varten.

Tokossa startattiin uusien sääntöjen kokeessa loppukesästä Sastamalassa ja saatiin kakkostulos. Selvittiin hengissä. Ja Elviira oli näissä kokeissa rennoin oma itsensä vuosiin. Ei mitään ahdistusta, ei mitään paineistumista, ei mitään häiriökäyttäytymistä.

Koiratanssissa startattiin moneen otteeseen AVO-luokassa HTM:n puolella ja uskaltauduttiin sinne freestlyeenkin alokkaaseen (taas). Menestystä ei tullut, eikä päästy luokkanoususta nauttimaan, mutta tavoite saavutettiin, startattiin AVO-luokassa. Koiratanssissa se tekemisen ja koirien ahdistus näkyy eniten, mutta saatiin hyviä suorituksia.

Joulutontut

Venla

Venlalle olinkin asettanut kirjavan määrän tavoitteita ja huvittuneena luin tavoitelistausta läpi tietäen sen, minkä tiedän nyt ja mitä en tiennyt vuosi sitten. Venlan tavoitteina oli startata agissa ja rallyssa ensimmäiset viralliset kisat, koiratanssissa startata AVOssa, käydä näyttely(i)ssä ja valmistella tokon ALO-luokan liikkeet.

Miten meni?

Agility poistui aika äkkiä Venlan lajivalikoimasta. Ei Vennistä johtuvista syistä, vaan siitä, että en saa motivoitua itseäni motivoimaan matalavireistä koiraa tuohon lajiin. Minulla on ihanan innokas agilitykoira Elviira, jonka kanssa olen saanut maistaa sitä korkeavireisen koiran hulluuttaa hyvässä ja pahassa. Ei saavutettu tavoitetta ja jätettiin lajihaaveet tämän yksilön ja lajin osalta. Lopullisesti.

Rallyssa päästiin LAKKEn omaan rallyryhmään ulkokaudella ja sen ansiosta uskaltauduttiinkin kisoihin. Yllätyksenä, kuudella startilla noustiin voittaja-luokkaan ja Venla ansaitsi koulutustunnuksensa RTK2. Kävipä vauhdilla ja yllättäen, tavoitteet paukkuen.

Koiratanssin AVO-luokassa ehdittiin startata kaksi kertaa, kunnes saatiin Oulussa kolmannella yrittämällä kuma ja sen myötä siirto voittaja-luokkaan. Ehdittiin voittajassakin jo H-tuloksen verran startata (ihan vain kannatuksen vuoksi) ja itseasiassa HTM:nkin puolella yhden startin verran.

Ensimmäiseenkään näyttelyyn ei päästy, sillä kärsittiin koko vuosi hiivatassuista. Nyt on ehkä boulardiin ja ruokinnan säädön myötä saatu vatsa tasapainoon ja sitä myöten sitten hiivastakin päästään lopullisesti eroon, mutta jalkojen kanssa mennään terveys edellä, näyttelykarvat perässä -mentaliteetilla.

Tokossa päästiin syksyllä mukaan meille uuden seuran, LATOn, tokoryhmään ja siellä viimeistään tavoitettiin tokon osalta alo-luokan liikkeiden valmistelu -tavoite. Liikkeestä maahan on ihan kesken, kaikki muut ovat viimeistelyä vaille tai jo viimeistelty koekuntoon.

Kaikista onnistumisista ja menestyksistä ja hyvistä hetkistä huolimatta vuoden ehdoton kruunu molempien osalta oli BH-kokeen suoritus onnistuneesti ensiyrittämällä Rovaniemellä. En olisi uskaltanut sitä edes tavoitteeksi koskaan asettaa. Rautaiset westiet!

Vuoteen 2016 kuului myös lukematon määrä uusia ja vanhoja koiraystäviä, kisakavereita, uusia haaveita, innostumista, suunnanmuutoksia, hyviä juttuja ja elämää. Into on kova kohti tavoitteidentäyteistä vuotta 2017. Vielä maltetaan fiilistellä hetki joulua ja uuden vuoden kynnyksellä nostetaan uudet tavoitteet pöydälle.

Jouluvieraat

Turun retki

Ihana seurakaveri Heli olikin kuvannut Elviiran itsenäisyyspäivän agikisojen hyppärinollan! Kyllä se vaan siltä näyttää miltä tuntuikin, siistiltä. Olen omassa ohjauksessani ylpeä siitä, että en prässännyt ollenkaan. Tavoitteena kun on saada se onnistumisprosentti paremmaksi, vasta sen jälkeen prässätä niitä sekunteja, niin tämä on hyvää edistystä.

Cici ei arvostanut vesisadetta saati
haalaria aamulenkillä.

Elviira pääsi myös mukaan spesiaalireissulle, kun käytiin Turussa pyörähtämässä ihan muissa kuin koira-asioissa. Elvi sai matkustaa auton etupenkillä ja pitää seuraneidin virkaa bichon frisé Cicille, kun itse ihmettelin kauppojen joulutarjontaa, leffaa ja Turun joulukeskustaa. Elviira nautti retkestä, ilman Venlaa. Venni puolestaan jatkoi porrastreeniä Nokialla Tellervon ja Hilman seurassa. Jännä, miten koirasta huomaa sen, ettei se ole pentuna/kasvaessaan joutunut/saanut kävellä rappusissa (kun niitä ei ole ollut kotona tarjolla) ja miten toisten koirien jalat vain ovat liukkaammat kuin toiset. Elviirahan ei liukastele koskaan missään, Venlalle kotona laminaattilattialla istuminenkin on liian vaikeaa, se valuu aina maahan. Kerrostalon liukkaasta rappukäytävästä puhumattakaan. Mutta mitäpä siihen muuta sanomaan kuin treeniä, treeniä ja kasvatetaan luonnetta. Kyllä se lähtee sujumaan. Joskus.

Reissusta palattuamme päästiin tälle viikolle toistamiseen treenaamaan isoon halliin.

Venlan kanssa tehtiin pieni taidontarkistus koiratanssin freestylessä eli käytännössä tehtiin VOI-luokan ohjelma läpi ja katsottiin, missä on ongelmakohtia. Suurimpana heikkoutena (tietysti liikkeiden, joiden opettelu on kesken, lisäksi) on ketjutus. Venla ei jostain syystä ennakoi mitään koskaan ollenkaan, vaan elää 100 prosenttisesti hetkessä. Se odottaa käskyä, josta jokainen tulee sille täysin yllätyksenä, vaikka tiettyjä ns. helppoja liikeyhdistelmiä ollaan treenattu jo pidempään. Elviiran kanssa tehdessä olen itse oppinut, että samaa ei voida toistaa siitä syystä liian montaa kertaa, sillä muuten ennakointi-innokas westie alkaa keulia ja tehdä palkan toivossa nopeammin töitä. Venlakin toki palkan toivossa tekee töitä, mutta asia kerrallaan. Ihanan yksinkertaista toisaalta, toisaalta vaatii ohjaukselta pal-jon. Lapion kanssa liikkeiden erottelutreeniäkin saadaan tehdä melkoisen reilusti, mutta se nyt tulee tuossa ohessa, kun ketjutellaan ja vahvistetaan liikkeitä. Taidontarkastuksen päätteeksi vahvistettiin selässä pysymistä, kun konttaan ja lapion yli hyppäämistä.

Elviira teki päivän pikkutreenin. Tehtiin hiljaista takaakiertoa ja nyt toimintatavaksi valikoitui tyyli, jossa Elviira juoksee minua kohti, nakkaan sen ikäänkuin sylikäännöksellä vasemmalle ja siitä takaakierrolle. Tämä me käytännössä tehdään kahteen kertaan. Elvin ohjelma alkaa sillä, että se istuu pienellä jakkaralla ja kun musiikkiraita lähtee soimaan, tulee ensin etänä kerjää-liike. Sieltä kutsun Elvin luokse, käännän sylkkärillä ja lähetän takaakiertoon, sieltä taas luokse, sylkkärillä ja toiseen takaakiertoon ja tämän toisen takaakierron jälkeen käsien välistä hyppy ja selän takaa kierron kautta jalkojen väliin ja eteen-liikkeeseen. Mahtavaa, että saatiin kymmenen minuutin treeniaikana tehtyä sekä hiljaista takaakiertotreeniä että tuo ohjelman alku hiottua ns. suuntineen kuntoon.

Hyvän treenin päätteksi BarffiNetin kautta päivän toiseksi tärkeimmän, iltapalan pariin.

Laumaruokailu

Ääntä ja agilitya

Päästiin treenaamaan koiratanssia eilen ja otettiinkin sitten härkää sarvista Elviiran uuden FS (alo) ohjelman kanssa. Olipa hämmentävää huomata, miten kivuttomasti Elviiran uusin ohjelma syntyikään. Ihan. Itse.

Kaikki tuntuu oikealta. Ja Elviirallakin oli kivaa, mutta kuten arvata saattaa, ääntä riitti. Tai ei siis jatkuvaa haukkua ja huutoa, vaan alkuhaukku. Joka liikkeen alkuun kun kuvittelee alkuhaukun, niin pääsee mielikuvituksessaan meidän treeniin. Välillä etupalkalla hiljaisia toistoja, välillä ilman etupalkkaa hiljaisia toistoja. Klippi eteenmenotreenistä, jossa tuo alkuhaukku mm. esiintyy. Tuosta on tarkoitus luoda liike, jossa minä jahtaan Elviiraa. Se on kivaa, mutta nahoissaan on vaikea pysyä, kun lähdetään liikkelle. Ans kattoo, mitä tapahtuu kisoissa. Jäätyykö Elvi tällä (kivalla) ohjelmalla, karkaako kehästä vai haukkuuko. Tällä hetkellä, kun ollaan niin monen monet ohjelmat esitetty paineistuneen, jäätyneen ja yleisöä kohti hyökkivän Elvin kanssa, voitaisiin välillä kokeilla esiintyä hyvällä asenteella huutaen. Saisivat tuomaritkin vaihtelua kirjoituksiinsa ;)

Tänään samainen Elviirainen pääsi sitten oman lajinsa pariin Tamskin kolmen startin agikisoissa. Tuomareina olivat Johanna Wütrich, Salme Mujunen ja Johanna Nyberg.

Kisat alkoivat JW:n hyppyradalla ja se oli oikein selkeä ja suoraviivainen. Elviira oli todella hyvässä mielentilassa. Oli tietysti ihan huutava ja vetävä radalle, mutta siellä pysyi hienosti lähdössä lupaa odottaen, töitä teki tosissaan, en voi sanoa, että irtoili, mutta ei ollut niin liimattuna kuin Agilassa treenatessa, Tuli puolivalssiin Eelle pahassa paikassa, räpsi rimoja, mutta onni on Tamskin hyvät rimat, jotka eivät tipahdelleet ;) Heti kisojen ensimmäiseltä radalta hyppärinolla (meidän eka hypärinolla kolmosista!). Etenemä Elviiran normivauhti hoputtamatta, 3,9m/s. Hy-vä El-vi!

Toinen rata oli Salmen hyvin toisenlainen agirata. Yli 90 asteen käännöksiä, suoria putkia ja siksak-hyppyjä. Alku lähti hypyllä, A:lla ja suorassa linjassa hypyn takaakierto, jonka riman Elvi tiputti. En tiedä oliko A:n jälkeen ajatukset Elvillä jossain muualla vai eikö vain vauhti riittänyt, mutta yritti siis kääntyä liian tiivisti niistoon, minkä vuoksi ei päässyt rimasta yli, Jatkettiin kuitenkin hyvällä tekemisellä, hieno kepeillehaku ja keppien jälkeinen persjättö, jonka jälkeen okserille -> rimat pysyivät ylhäällä, wuhuu! Toinen vitonen napsahti sitten putken ohituksesta, kun en malttanut jäädä jumittamaan ja Elviirahan ei vapaaehtoisesti putkiin hae, jos on mahdollisuus juosta ohi. Juostiin ohi. Tältä radalta siis kymppi, jumituksista huolimatta aliaikaa. Toinen vitonen Elvin piikkiiin, toinen minun.

Sitten tuo kolmas eli Nybergin Johannan agirata. Joka oli puolisen tuntia myöhässä (ihme juttu, sillä olen kuullut, että Tamskilla jopa rehennellään sillä, että kisa-aikataulu pitää), mikä tuntui kymmenen asteen pakkasessa aika kovalta. Siitä huolimatta Elviira lähti viimeisellekin radalle erittäin hyvällä vireellä. Hienosti pysyi lähdössä, lähti liikkeelle alkusuoralle, jossa oli kaksi suoraa hyppyä. Eelle kaasu pohjaan ja ensimmäisen hypyn jälkeen toisen hypyn takaakierrolle!!!!!! Siis miksi, miten, koska, mistä syystä?! Hyllytettiin siis kakkoshypyllä, mutta sen jälkeen jatkettiin loppuun asti virheettömästi, sikahyvää työtä Elviiralta kyllä. Hienoja paikkoja eikä mitään sikailua. Mutta mitä tuossa alussa tapahtui, en vain voi käsittää, en millään. Takaakiertohirviö-Elviira lähti lapasesta. Ei voinut kyllä torua!

Elviira jäi punaisen pallon kohdalle ja lähti punaista linjaa, kun piti kulkea vihreää linjaa. Mik-si. Ei voi ymmärtää.

Videoita ei otatettu, mutta fiilikset olivat hyvät ja Elviiralla tosi, tosi, tosi hyvä meininki. Tämän perusteella EHDOTTOMASTI jatketaan nollien metsästystä sisäkisoissa ensi kesää varten. Nythän niitä puuttuu enää neljä, joista vielä yksi saa olla hyppäriltäkin. Ei muuta kuin agilityn kisakalenteria selaamaan. 

Lajien yhteentörmäyksiä

Ei sillä, että jo yhdessä lajissa itsessään olisi haasteista koiran kouluttamisen kannalta. Mutta kun otetaan useampi laji, jossa on samankaltaisuuksia eri merkityksissä, tulee väkisinkin yhteentörmäyksiä. Eikä aina niitä positiivisia yhteentörmäyksiä.

Rally-toko, koiratanssi ja toko. Niissä on paljon samaa, mutta paljon, paljon vivahde-eroja. Venlan voi sanoa olevan edistyneempi rallyssa ja koiratanssissa, kun taas tokossa ollaan noviiseja. Ajattelen kuitenkin rallyn ja koiratanssin liikkeitä ja kylttejä myös tokon kannalta. Kuten tällä hetkellä koiratanssissa työn alla olevaa eteenmenoa/edessäkävelyä. Koiratanssissa eteenmenon tavoitteena ja kriteeninä on suora, hallittu eteneminen ja käskystä pysähtyminen katse eteenpäin. Kun tätä aletaan miettiä tokon kannalta, tullaan EVL-luokan merkittömälle merkille/eteenlähetykselle. Tokossakin arvostetaan kriteeriä suoruudesta, mutta siellä arvostetaan myös vauhtia. Ja 100% väittäisin, että jokainen koira pysähtyy käskystä kääntyen ohjaajaa kohti. Tämä viimeinen on ehkä ihan järkevääkin, sillä merkittömältä merkiltähän seuraavaksi koira lähetetään ruutuun, joka voi olla oikealla tai vasemmalla (ja jos olen käsittänyt oikein, tässä saa käyttää käskyn lisäksi myös käsimerkkiä).

Mutta sitten tullaan Vennipenniin. Pieneen ja pedanttiin Venlaan. Koiratanssin kriteeristä en luista. Eteenmenon on oltava suora ja hallittu, ei auta juosta pää viidentenä jalkana täysillä suuntaan x (eikä tuo kyllä juoksisikaan) ja pysähtymisen on tapahduttava katse poispäin. Mutta sitten jos ajattelen asiaa tokon kannalta ravieteneminen tai ei-niin-ylivireinen laukka täsmällisesti merkittömään ympyrään olisi varmasti hyväksyttävissä, mutta sitten jatko onkin mysteeri. Pitäisikö minun opettaa toinen käskysana sille, että Venla saakin kääntyä minua vasten, kun saa pysäytyskäskyn? Vai pitäisikö sille opettaa oikea ja vasen, niin että se osaa kääntyä käskemääni suuntaan ja sitten (ilman eri käskyä) hakeutua ruutuun? Entä jos tarvitsenkin oikeaa ja vasenta johonkin toiseen tarkoitukseen? Entä jos kohti kääntyminen sekoittaa poispäin pysähtymisen? Jotenkin voisin itse ajatella, että kohti kääntyminen olisi helpompi opettaa, kun eteenmeno on vahva ja poispäin pysähtyminen vielä vahvempi. Toisaalta taas, oikealla ja vasemmalla käskyillä Venlan katse pysyisi koko ajan pois minusta ja katse olisi vapaana hakemaan ruutua.

Joo, ehkä meidän EVL ura tokossa on niin kaukainen ajatus verrattuna koiratanssin VOI luokkaan (jossa jo ollaan), että ei ole relevanttia tässä vaiheessa miettiä, mitä sitten tokossa tehtäisiin. Joten taidetaan mennä koiratanssin kriteereillä pohtimatta liikaa tokoa ja toivotaan, että sinä päivänä jos ja kun Vennipenni tokossa EVL:n nousee, olisi sillä sen verran oppimistaitoja jo takana, ettei tuon liikkeen jalostaminen ole enää homma eikä mikään ;)

Haalarisankari

Tänään treenattiin Elviiran kanssa supervaikeaa juttua, jota tarvitaan uudessa koiratanssin freestyle-ohjelmassa, nimittäin hyppäämistä. Elville on tosi vaikea hypätä käsistäni tehdyn renkaan läpi, sillä olen itse silloin lähellä ja se on vaikeaa Eelle. Jalkojen välistä hyppy toimii, mutta tuo käsien läpi on vai-ke-a. Ja nimenomaan käsien läpi -hyppyä tarvitaan kiinniottoyritysvaikutelman luomiseksi. Otettiin hyppyjä kuitenkin etupalkalla kohtuullisella matkalla ja monen, monen toiston jälkeen saatiin pari lähes jopa vauhdikkaaksi luettavaa toistoa. Ehkä se treenaamalla paranee.

Palkkailin myös hiljaisesta takaakierrosta, se tosin tekee takaakierrosta epäröivän, joten voi olla, että joudutaan hyväksymään se haukku tai toivomaan parasta, ettei se haukkuisi. Joka tapauksessa takaakierto on kivaaaaaaa.

Venlan kanssa treenattiin Vennille vaikeaa kasia eli jalkojen ympäri kahdeksikon pujottelua, kun itse istun. Vaatii vahvaa käsiapua, eikä silloinkaan ole vielä ihan kartalla, mitä vaaditaan. Hassua, miten toiselle koiralle jotkut asiat voivat olla mielettömän vaikeita, kun toiselle taas ne ovat osa luontoa. Tehtiin sitten loppuun Veelle helppoa eteenmenotreeniä, sekä liikkumista, että eteen pysähtymistä. Eteen pysähtymiset varsinkin olivat ihan timanttisia. Sikataitava pikkuporsas :)

Huomenna alkaa muuten kesäloma! Oikein viikon mittainen! Ehditään siis kerran jos toisenkin treenaamaan. Kuvaamisen lisäksi. Päiväsaikaan otettujen kuvien puute on huutava. Kirjaimellisesti.